Kategoria:
Vedonlyöntioppia
Kellyn kaava
Pelisijoittajien keskuudessa on yleistä käyttää amerikkalaisen matemaatikko John Kellyn 1950-luvulla johtamaa ns. Kellyn kaavaa. Kellyn kaava, jonka mukainen panostus maksimoi pelikassan kasvun pitkän ajan kuluessa, on seuraava:
B = (p*k - 1) / (k - 1) , missä
B = kaavan antama ohjepanos osuutena pelikassasta
p = pelaajan todennäköisyysarvio
k= vedonvälittäjän kerroin
Teoriassa Kellyn kaavan käyttö maksimoi pelikassan kasvunopeuden, mutta sen oletuksiin kuuluu eksaktien todennäköisyyksien tunteminen. Urheilutapahtumissa todennäköisyysarviot ovat kuitenkin aina vain juuri niitä, arvioita.
Kun ylläolevaan lisätään se, että yli kaksinkertaisella Kelly-panoksella pelaamisen voidaan näyttää johtavan matemaattisesti negatiiviseen tuotto-odotukseen, on järkevää käyttää pienempää panoskokoa kuin mitä Kellyn kaava suosittelee. Näin suojelemme pelikassaamme väistämättömissä tappioputkissa.
Hyvä käytäntö on lisätä Kellyn kaavaan jakaja, joka pienentää riskiä:
| B = (p * k - 1) / (k - 1) / d |
p = pelaajan todennäköisyysarvio
k = vedonvälittäjän kerroin
d = valittu Kelly-jakaja
|
Esimerkiksi vedossa, jossa voiton todennäköisyys on 50 % ja kerroin on 2,20, saadaan Kelly-jakajalla 5 seuraava panostussuositus:
B = (0,5 * 2,20 - 1) / (2,20 - 1) / 5 = 0,017
Kelly/5:n mukaan pelaava sijoittaisi näin 1,7 % pelikassastaan kyseiseen vetoon.
Sopiva Kelly-jakaja riippuu omasta riskiprofiilistasi ja luottamuksestasi todennäköisyysarvion paikkansapitävyyteen. Valitse sellainen jakaja, että panokset eivät tunnu epämukavan suurilta.
Uutiset ja blogitekstit RSS-syötteenä