Kategoria:
Vedonlyöntioppia
Ajatuksia Vakiosta
Vakiossa ei tarvitse pelata ylikerrointa jokaiseen otteluun. Pelkkiä
ylikertoimia pelaamalla osumistodennäköisyydet jäävät usein niin pieniksi ettei täysosumakaan riitä kattamaan riskiä. Riveihin kannattaakin ottaa mukaan jonkin verran kohteita,
joilla on suuri toteutumistodennäköisyys, vaikka hinta olisikin huononpuoleinen.
Kombinaatiopeleissä, kuten Vakiossa, tulee muistaa että yksittäisten merkkien "ylikertoimisuus" ei ole kaikkein olennaisinta vaan tärkeintä on rivin edullisuus. Ja usein edullisiin riveihin sopii ylipelattuja suosikkimerkkejäkin mukaan.
Vakioveikkauksessa (Vakio 1:sessä), siinä lauantai-illan "aidossa ja oikeassa", on veikattava kolmeatoista kohdetta ja vähintään kymmenen on osuttava, jotta rahaa heltiää Veikkaukselta. Jos jokaiseen kolmeentoista kohteeseen valitaan merkki joka vastaa kerrointa 3,00 eli 33,3% osumistodennäköisyyttä, on kolmentoista oikein todennäköisyyttä vastaava kerroin yli puolitoista miljoonaa, tarkalleen 1 594 323. 10 oikein onkin tietysti jo paljon todennäköisempi saalis.
Vakio on joka tapauksessa vaikea peli ja vakioveikkaajan ongelma on pienten osumistodennäköisyyksien takia sama kuin monivetopelaajan. Kuinka saada pelikassa riittämään, kun voittotiheys on niin harva?
Kertoimien ollessa suuria voitot realisoituvat harvoin ja pelikassa ehtii huveta, vaikka pelaakin ylikertoimisia rivejä koko ajan. Yksi ratkaisu pelikassaongelmaan on kimppapelaaminen. Riski pienenee ja yhdessä rahat riittävät pidempään. Samalla myös pelin kokoa voi nostaa, mikä nostaa osumistodennäköisyyttä ja lyhentää tappioputkien kestoa.
Kimpankin kassavarat ovat toki rajalliset ja Vakiossa rivimäärä nousee systeemeissä helposti äkkiä kalliiksi. Tähän on hyvä apu erilaiset haravat ja hajotukset joiden avulla voi saavuttaa todellisia säästöjä.
ESBC Vakio Wizardin löydät etusivultamme. Se rakentaa sinulle yksilöllisen haravan antamiemme parametrien mukaisesti - helposti järkevä pelisuositus, vain kolikoilla!
Uutiset ja blogitekstit RSS-syötteenä