Kategoria:
Blogi
Vesivahingosta tuhansien säästöt
Voitimme toukokuun lopulla 3,5 miljoonaa puntaa Englannin Scoop6-pelistä. Lisäksi saimme valita 2 hevosta Yorkissa 31.5.2014 juostuun Scoop6-bonuslähtöön. Siinä olisimme voittaneet 5,5 miljoonaa puntaa lisää, jos jompi kumpi hevosistamme olisi voittanut.
Matkustin Yorkiin katsomaan tuon bonuslähdön, vaikka osuuteni ko. kimpasta oli kovin pieni, lähinnä symbolinen. Minua on naurettu lukiopojasta lähtien tähän päivään asti matalan panostasoni takia, mutta totta on, että raha on ollut minulle aina sivuseikka. Nautin yhtä paljon Scrabblesta vanhan äitini kanssa hämeenlinnalaisessa vanhainkodissa, leikkirahapokerista lasteni kanssa, pöytälaatikkopeleistä Etelä-Afrikan laukkaan jne. kuin taistelustani parhaassa kuudenneksessa World Series Of Pokerin $10.000 maksaneessa pääturnauksessa. Voittaa kimpassa vähän on sitä paitsi usein sosiaalisesti mukavampaa kuin voittaa yksinään paljon.
Minusta oli myös elämys nähdä livenä lähtö, missä hyvät ystäväni olivat voittamassa enemmän kuin kukaan Englannin 200 vuotta pitkässä laukkavedonlyönnin historiassa. Ja henkisesti olin varsin sitoutunut miljoonavoittoomme. Olin keksinyt Scoop6-pelin edullisuuden, laskenut auki tiettyjä asioita, muodostanut kimpan rehellisistä ja positiivisista "eliittipelureista" sekä antanut kimpan käyttöön kokemukseni laukkavedonlyönnistä.
Hyvä. Siis Yorkiin. Hevosemme eivät olleet lähelläkään voittaa, mutta reissu oli elämys. Yövyin torstaina kauniissa Cambridgessä, olin perjantaina Newmarketin laukkakilpailuissa (ja museossa), kävin sunnuntaina Jorvikin (=York) viikinkimuseossa, matkustin illalla Lontooseen ja söin vanhan ystäväni Andreaksen vieraana hänen kreikkalaisravintolassaan.
Maanantain ohjelmassa oli MM-jalkapallon vetojen tekeminen betting shopeissa.
Pelien maailmassa on paljon tilanteita, missä pelien järjestäjät jättävät ahkerimmille pelaajille mahdollisuuden voittaa, jotta eivät menettäisi suuria tuloja suurilta massoilta liian monimutkaisilla säännöillä.
Esimerkiksi Blackjackissa kasinoiden on siedettävä korttien laskijoita (tai enintään vaikeutettava näiden toimintaa eri tavoin), koska korttien laskun hyödyntävien strategioiden käytön täydellinen estäminen tekisi Blackjackin pelaamisesta niin hankalaa, että normaalit asiakkaat lopettaisivat blackjackin, ja kasinot menettäisivät lypsylehmänsä.
Vastaavalla tavalla englantilaiset vedonvälittäjät jotuvat tarjoamaan matemaattisesti kestämättömiä vetoja ahkerimmille pelaajille jotta voisivat rahastaa pitkiä rivejä suosikeista pelaavat toiveasiakkaansa täydellisesti.
Kaikki tärkeimmät englantilaiset vedonvälittäjät ovat sulkeneet tilini jo 90-luvulla, mutta mikään ei estä minua tai ystäviäni kulkemasta betting shopista toiseen pelaamassa huomaamattomasti pieniä summia.
Esimerkiksi tuo viime syksynä lyömäni 101-kertoiminen Athletico Madrid olisi ollut vaikea toteuttaa Internetissä. Ainakin se olisi ryvettänyt tilin omistajan hankalaan jatkotoimintaa haittaavaan erityistarkkailuun. 80-luvun lopulla yhden tanskalaisvälittäjän toimistolla oli legendan mukaan seinätaulu "varokaa Jorma Vuoksenmaata". Tämän päivän tietotekniikalla kymmenet suomalaiset ovat erikoistarkkailussa, ja heidän on vaikea saada sisään haluamiaan vetoja haluamillaan panoksilla.
No, näistä syistä tarkoitukseni oli siis kierrellä maanantaiaamuna British Museumin lähistön betting shopeissa ja tehdä paljon pieniä, huomaamattomia, sinänsä harvoin osuvia mutta ison EV:n (tai kykyterminologiallani JV:n ) lupaavia vetoja.
Sunnuntai-illan kyproslainen viini, Metaxa ja vanhojen muistelu Andreaksen kanssa viivytti heräämistäni maanantaina. Sitten aamiaisella puhuin puoli tuntia puhelimessa Lotan, suomalaisen TV-tuottajan kanssa, kun hän halusi minut keskiviikoksi ohjelmaansa kertomaan Scoop6-laukkavoitostamme. Sitten hotellissa oli aitoenglantilaista struulia. Liikenneruuhka. Lopulta tulin jo valmiiksi aikataulustani jäljessä British Museumiin. Unohduin silti Viikingit-erikoisnäyttelyyn ja yläkerran Japani-huoneeseen.
Lopputulos: koska olen päättänyt olla yli 50-vuotiaana myöhästymättä lentokoneista, tuli kiire. Löysin vain yhden William Hillin betting shopin hotellini, British Museumin ja Russel Squaren metron muodostamasta kolmiosta. Aikaa ei ollut paljoa, kun eivät nuo lentopeijakkaat odota, vaikka vaativat itse minut aina etuajassa odottamaan portille aikaani haaskaamaan.
Mitä? Tuossa ainoassa löytämässäni Willian Hillin shopissa ei ole sitä World Cup 2014 erikoiskuponkia, millä nuo edullisimmat vetoni olisivat olleet.
Kaikki muut kupongit löytyvät telineestä. Kysyn kyseistä kuponkia shopin agentilta. Pahan aavistus: ovatko ruotsalaiset wanhan liiton kolleegani jo tehneet saman, mitä minä olin tekemässä mutta paremmin organisoituneina ja aiemmin?
Ei, siitä ei ollut kysymys. Shopin manageri ilmoittaa korostetun ystävällisellä, huolitellulla, kauniilla brittienglannilla, että edellispäivän vesivahinko on tuhonnut juuri nuo World Cup erikoiskupongit. Ja kauniit, englannin vuosinani eri struuli-tilanteissa 1000 kertaa kuulemani pahoittelut päälle.
Kysyn, miksi uusia kuponkeja ei ole saatu tai olisiko niitä saatavissa vartissa?
"Sir, due to circumstances beyond my control I appologize, but unfortunately....."
Raivostun. Mainitsen puheenvuorossani siirtomaariiston, kivihiilen ja Stalingradin pakkaset syyksi siihen, miksi Englannin kaltainen yhteiskunta ylipäätänsä on olemassa kehnosta työmoraalista ja organisaatiokyvystä huolimatta.
Agentti pahoittelee uudelleen. Rauhoitun. Hävettää purkaukseni. Pyydän anteeksi. Mies hymyilee ja sanoo iloisesti "mutta voithan pelata netissä". Nyökkäilen, enkä kerro, että viimeinen Hillin Partani off-lainattiin jo 90-luvulla, samana päivänä, kun hänen työpöydälleen tukholmalaiseen pankkiiriliikkeeseen tuotiin William Hillin yritysanalyysejä, missä kehuttiin Hillin kertoimenlaskijoiden ammattitaitoa.
"Bye, take care mate!"
No, metroon. Juna tosin seisoi vartin paria asemaa ennen Heahtrowia, kun kuskinvaihdossa uusi meitti oli vartin verran myöhässä. Ja juosten junalta poistui työvuorosta lähtenyt. Myöhässä töihin tullut ei juossut vaan nautti rytmimusiikista saman merkkisistä kuulokkeista kuin minä.
Silti ajoissa koneeseen. Kotiin. Saunaan. Nasta olla himassa. Suomessa asiat toimivat.
JÄLKINÄYTÖS:
Sain työaikaani haaskaamalla ja Partoja hankkimalla tehtyä Hillille tarkoitetut vedot. Melkein kaikki osuivat. Jos Costa Rica olisi voittanut Englannin, olisin voittanut paljon lisää. Samoin yksi maali lisää Algerialle tai Iranille olisi parantanut Viikingin ryöstösaalista.
Mutta jo nyt tuo vesivahingosta kärsineen William Hillin (käsittääkseni) francising-pyörittäjä voi onnitella itseään tuhansien puntien säästöstä, kun vesivahinko tuhosi juuri oikeat kupongit, enkä voinut pelata hänelle.
Tarinassani siis onnellinen loppu, sekä minulle että bookkerille.
Uutiset ja blogitekstit RSS-syötteenä