Kategoria:
Blogi
Hevosurheilu tarvitsee kiintotähtiä
Hevosurheilu tarvitsee kiintotähtiä
Nyt käynnissä oleva Ascotin Royal Meeting on koko hevosurheilevan maailman vuotuinen kohokohta. Viiden päivän loisto sisältää Group-lähtöjä eri matkoilla molemmille sukupuolille - jaloja täysverihevosia täysissä lähdöissä. Asiantunteva, tapahtumaa käytöksellään ja tyylillään kunnioittava yleisö sekä 200-vuotinen perinne luovat ainutlaatuisen, todellakin kuninkaallisen tunnelman. Ja myös pelillisesti koko maailman yhteispooliin pelattava, kaikille mahdollisuuksia tarjoava "paras voittakoon" markkina on maailman komein. Royal Ascot on todellinen urheilun, hevosen ja pelin juhla.
Vaikka Ascotissa nähdään lupaavimmat kaksivuotiaat ja jo kolmivuotislähdöissä tähteytensä osoittaneet maailmanhuiput, on tämän torstaipäivän Ascot Cup useimmille kuninkaallisen viikon absoluuttinen kohokohta. Siinä seitsemänvuotias Stradivarius yrittää voittaa kilpailun jo neljättä kertaa peräkkäin.
Hevosurheilussa suuri yleisö rakastuu voitontahtoisiin, pitkään kilpaileviin kiintotähtiin. Esimerkiksi Suomessa Charme Asserdal, Keystone Patriot, Vonkaus ja Viesker nousivat "koko kansan hevosiksi", vaikka muitakin jokseenkin yhtä lahjakkaita kävi kaviourilla kuluneen puolen vuosisadan aikana.
Suuri yleisö ei ehdi tutustua ja kiintyä vain lyhyen (vaikka loistokkaankin) uran tehneisiin ikäluokkatähtiin. Hevosten jalostumisen kannalta sukupolvien nopea kierto on hyväksi, mutta hevosurheilun suosion kannalta Stradivariuksen kaltaisten kiintotähtien tarinat ovat tarpeen.
Huomaan itsekin, että pelaan tämän päivän ColossusBetsin lisätyn rahan placepot-kimppani enimmäkseen Stradivarius varmana. Yleensähän pelaan vanhoja hevosia vastaan, ja spekuloin nuorten hevosten parannuspotentiaalilla paljoan enemmän kuin monet muut menestyneet hevosvedonlyöjät. Mutta joskus - aivan ääritapauksissa - tunne ottaa vallan. Royal Ascotissa en voi Sportsmanina olla Stradivariusta vastaan. Haluan yhtyä miljoonien ympäri maailmaa hurraavien kumeaan jylyyn, kun rautias taistelija kääntää taas kerran jo pahalta näyttäneen tilanteen niukaksi mutta varmaksi voitoksi. Haluan hypätä ilmaan samaan aikaan, kun Frankie Dettori hyppää Stradivariuksen selästä voittajakehäloikkansa. Ja haluan hiljentyä arvostavaan kuunteluun, kun Henry Cecilin poismenon jälkeen maailman parhaaksi laukkavalmentajaksi noussut John Gosden kommentoi juoksua ja vanhaa sotaratsuaan voittajahaastattelussa.
Toiveeni ei välttämättä toteudu. Ascot Cup on kovatasoinen. Jokin nuori prinssi, esimerkiksi Trueshan saattaa parantaa entisestään ja voittaa parhaimmillaankin olevan vanhan mestarin. Lisäksi: vanhojen hevosten kohdalla jokainen startti lisää jonkinlaisen "loppumisen" riskiä. Stradivariuksen kaltainen selkeästi voittamisen tavoitteen ymmärtävä taistelija ei lopahda henkisesti, mutta fyysiset riskit ovat kaikille hevosille samat - voitontahtoisille jopa suuremmat kuin itseään säästäville. Kuluva aika ja ikä on väistämätön osa pysymättömyyden luonnonlakia. John Gosden kunnioittaa ja rakastaa Stradivariusta eikä riskeeraa tätä, jos mitään on hitusenkaan vialla. Mutta joskus vanhempien hevosten jotkut näkymättömät kulumat aktualisoituvat kilpailun aikana.
Mutta mainituista riskeistä ja matalasta kertoimesta huolimatta käytän Stradivariusta varmana lähes kaikissa ColossusBetsin Placepot- ja V4-kimpoissani. Molemmissa peleissä on paljon kuollutta rahaa. Yhdistelmiin tarvitaan riskinhallintasyistä myös helppoutta jossakin kohteessa. Tässä valossa Stradivariuksen kautta edullisten yllätysten haravointi muissa kohteissa ei voi olla suuri matemaattinen virhe.
Joten: laukkakanava kello auki ja Go On, my Son! Kannustan Stradivariuksen voittoon. Ja sitten Stradivariuksen, kesän ja Ascotin kunniaksi kuohukuppi Veuve Cliquieta ja mansikoita.
PS. LISÄYS: Andre Fabre on jokseenkin John Gosdenin tasoinen, mahdollisesti jaetusti maailman paras laukkavalmentaja.
Uutiset ja blogitekstit RSS-syötteenä