Kategoria:
Blogi
Forever blowing bubbles - ainakin tänään
West Ham on yksi englantilaisen jalkapallokulttuurin ruumillistumista. Seura, jossa on säilynyt wanhan liiton brittiperinne vielä suuren rahan ja ulkomaalaistähtien tultua Premier-liigaan.
Jouduin maaliskuun lopulla peli- ja työasiossa Lontooseen. Olin onnekas, sillä West Hamista sai erittäin edullisen kertoimen Hull Citya vastaan vain päivää ennen suunniteltua matkaani olleessa ottelussa. Joten ei muuta kuin vielä vähän "kauhuviihdearvolla" tukevoitetut West Ham-vedot sisään, päivää etuajassa Lontooseen ja pika-pikaa hotellin kautta Upton Parkille.
West Hamin fanilaulu "I'm Forever Blowing Bubbles" kilpailee Liverpoolin "You Never Walk Alone:n" kanssa maailman kauneimman tittelistä (jos asiaa tarkastelee ilman omia fanitunteitaan omiin suosikkijoukkueisiinsa). Kun saippuakuplakone pulputti isoja, kauniita kuplia valaistulle perinteiselle stadionille ja koko katsomo lauloi, kylmät väreet kulkivat lävitseni - eivätkä koleuden takia.
West Ham aloitti hyvin ja sai monta laukausta heti alussa. Vajaan puolen tunnin pelin jälkeen eloisa Diame oli päästä palloon Hullin maalin edessä. Hullin maalivahti Allan McGregor rynnii tilanteeseen päättäväisesti, törmää Diameen ja kaatuu tärskystä nurmeen. Hoitohenkilökunta kentälle. McGregorille ensiapu. Mies pystyyn - katsomaan punaista korttia! Ulos, varamaalivahti peliin ja pallo pilkulle. Noble sijoittaa sen varmasti oikeaan alanurkkaan.
Uudenvuodenpäätökseni oli olla ottamatta mitään etukäteen. Mutta on inhimillistä alkaa uskoa West Ham-vedon ja voiton tulevan helposti, kun hyvin aloittanut kotijoukkue pääsee onnekkaasti 1-0 johtoon ja pääsee pelaamaan vajaamiehistä, ilman ykkösmaalivahtiaan rimpuilevaa vierailijaa vastaan.
Ilmeisesti myös West Hamin pelaajat mukavoituivat. Pallon kanssa ei päästy eteenpäin. Virheitä sattui.
Kokenut ja viisas West Hamin manageri Sam Allardyce tekin tässä tilanteessa juuri niinkuin kuuluikin. Hän päätti rauhoittaa tilanteen. Käski laitapuolustajat pelaamaan leveällä ja Carrollin pelaamaan mahdollisimman korkealla. Tekemään kentän niin isoksi kuin mahdollista vajaamiehiselle, pallon perässä juoksemaan pakotetulle Hullille. Näin syntyi tilaa keskelle Carrollin taakse. Nolan sai sinne palloja. Hullin puolustus joutui arvaamaan, tuleeko pitkä Carrollille vai vähän lyhyempi Nolanille. Diame pystyi halutessaan tulemaan laidaltaan sisemmäksi, kun Mc Cartney pelasi aivan sivurajaa myöden ja korkealla. Mitä Sam Allardyce olisi voinut tehdä paremmin kuin pyytää tämän ryhmityksen ja kehoittaa riskittömiin laajoihin palloralleihin laidalta toiselle, keskuspakkien kautta?
Mutta: West Hamin "Forever Blowing Bubbles"-fanit alkoivat buuata joukkueelle ja Big Samille! Puoliajalle mentäessä buuaus yltyi - johdossa olevalle, oikein pelaavalle joukkueelle!
Voi vain kuvitella tunnelman tauolla West Hamin pukukopissa. Pelaajat palasivat kentälle motiiviristiriidassa: valmentaja ja järki kehoittaa levitettyyn pallonpitoon, älyllisesti rajalliset buuaavat fanit ja oma tunnetaso eteenpäin pelaamiseen. Tästä virhealttius, virhe, vähän epäonnea ja Hull 1-1!
Buuaus yltyi. West Ham panikoituu lisää.
Sitten West Hamin onni kääntyy. Sohaisu - ei mikään keskitys - Hullin lähes tyhjälle rangaistusalueelle osuu ilmassa huonossa tasapainossa olevaan James Chesteriin ja kimpoaa koomisesti, aivan laukaistun näköisenä Hullin omaan maaliin!
Nyt West Ham pääsi täysin ansaitsemattomaan johtoon. Ja taas ensimmäisen jakson näytelmä toistuu: fanit buuaavat, West Hamin pelaajat hermostuvat, yrittävät juuri vääriin aikoihin vääristä paikoista eteenpäin - menettäen pallon. Vaikka West Hamin olisi kuulunut juoksuttaa Hullin pelaajia "pallohipassa", jouduttiin fanien takia surrealistiseen tilanteeseen, missä vajaamiehinen Hull piti palloa enemmän!
Uskomatonta kyllä, Hull oli lähellä tasoittaa. West Ham piti kuitenkin onnekkaaseen ja ansaitsemattomaan voittoon.
Voitetun ottelun jälkeen West Hamin fanit buuasivat vielä kovemmin kuin ottelun aikana!
En ole koskaan nähnyt mitään yhtä halpaa, noloa ja kiusallista, vaikka olen nauttinut paikan päällä yli sadasta ottelusta Englannissa vuoden 1983 ja tämän päivän välillä. Fanit, jotka kantavat joukkueensa värejä - jopa tatuointeja - buuaavat omilleen voiton jälkeen!
Mutta Big Sam on karski: buuauksen ollessa pahimmillaan hän menee kentän laidalle, laittaa oikean käden korvalleen kuuntelueleeseen, hymyilee fanikatsomoon päin, taputtaa käsiään, vilkuttaa ja poistuu.
Sam Allerdyce on yksi Englannin parhaista managereista ja pääsee toivottavasti pian seuraan, jonka fanit ovat hänen tasollaan.
Jorma Vuoksenmaa
PS. West Ham ei ole kaksinen joukkue. Luovuutta ja taitoa puuttuu. Big Sam tiedostaa tämän ja peluuttaa joukkuettaan brutaalisti - puolustuksen kautta ja paljolti pitkin palloin. Mutta ehkä juuri tämän takia West Ham on myös vedonlyöjien halveksima. West Ham - ja Karskin Samin tulevat joukkueet - ovat siksi joskus hyviä sijoituskohteita altavastaajina ja "alle" vedoissa. Paradoksaalista kyllä, West Ham vieraspeleissä + 1½ maalia voi olla suhteellisesti parempi veto kuin West Ham kotialtavastaajana, koska joukkueen kotietu ei nykyisellään ole normaali.
Uutiset ja blogitekstit RSS-syötteenä