Kategoria:
Blogi
Arjesta juhlaan – Arjesta juhlaa
Arjesta juhlaan – Arjesta juhlaa
Talvi on sulanut. Nopeasti. Tuntuu kuin olisin eilen aloittanut joululomani.
Joululomalla rauhoituin. Luin paljon zen-buddhistista kirjallisuutta.
Zen ja sijoittaminen? Mitä niillä on tekemistä keskenään?
OK. Olisin enemmän hyödyksi lähimmäisilleni, jos toimisin esimerkiksi lähihoitajana tai opettajana. On marginaalista auttaa viihdeteollisuudessa, pelialalla. Mutta tähän työhön satuin joutumaan. Yritän olla avuksi peliharrastajille ja sijoittajille.
Peleissä yritetään voittaa vastustajalta. Mutta reilusti. Peleihin osallistuminen on vapaaehtoista. Pelialan parhailla miehillä on erittäin korkea kunniakoodi. Sana pitää.
On siis mahdollista toimia pelialalla samurai-asenteella. Pyrkiä voittoon mutta hyväksyä jokaisessa taistelussa tappion ja lopullisen vaaran läsnäolo.
Joululoman hiljentymisessäni opin eniten pysymättömyydestä.
Aika kuluu. Synnymme, kasvamme, teemme asioita, ehkä lisäännymme, vanhenemme, sairastumme, kuolemme.
Jotain säteilyä jää. Joskus aikaansaannoksiakin. Ne edelleenvaikuttavat. Hävitäkseen joskus.
Pienemmät asiat ja aineelliset asiat ovat vielä katoavaisempia.
Pysymättömyyden laki ei ole hyvä tai huono. Se vain on.
Pelialalla pysymättömyyden lain voi päättää kokea positiivisena.
Joululomalla olin Wienissä, kun selvisi, että Suomi pelaa nuorten maailmanmestaruudesta.
Aloin ”optimistisella hyväksynnällä” etsiä urheilubaaria tai netti-streamia nähdäkseni loppuottelun. Olin jo antamassa periksi, kun viimeinen linkki viimeinkin antoi kuvan.
Jos en olisi saanut ottelua näkyviin, olisin ajatellut: uusia tulee. Lapsuudessani TV:stä tuli vain yksi mustavalkoinen Englannin liigan ottelu viikossa. Oli positiivista, että Suomi pääsi loppuotteluun ja että oli edes mahdollisuus nähdä se. Nettiradiokin olisi ollut jännityksen säteilevä mahdollisuus.
Itse ottelu: jos Suomi olisi hävinnyt, olisin ollut kiitollinen joukkueen huikeasta taistelusta, kokemastani jännityksestä ja tulevien supertähtien suorituksista.
Oli positiivista, että Suomi taisteli, oli kurinalainen, oli onnekas ja voitti.
Joululoman juhlasta arkeen – ja juhlaan.
ESBC:llä oli joululahjatempaus, jolla keräsimme rahaa Helsinki Mission nuorten mielenterveystyöhön. Tuossa tempauksessa oli mahdollista lahjoittaa taattu monivetovoitto ystävälle. ESBC lupasi lähettää lahjan saajalle monivetosuosituksiaan niin kauan, että voitto osuu kohdalle. Aloimme lähettää lahjoja sovitusti Loppiaisena. Jo 14.1.2014 lahjan saajat kiittivät 14185-kertoimisesta monivetovoitosta.
Panoksia tulee ja menee. Monivetokierroksia tulee ja menee. Myöhäisiä maaleja tulee ja menee. Voitoksi ja tappioksi.
Kaikki tosiaan on pysymätöntä. Mutta silti oli iloista ja kiitollisuuttani nostavaa, kun niin moni uusi ihminen pääsi mukaan Monivedon käsittämättömän onnekkaaseen voittokulkuumme. Tiedän myös, miten hyvältä monivetovihjeet ystävilleen lahjoittaneista tuntui.
Arjesta juhlaan ja arkeen ja juhlaan myös ravipuolella: Jo joululomalla tuli pikkujuhla, kun ESBC:n arvioita käyttänyt kimppa voitti Lahden T7-jackpotista neljännesmiljoonan. Sen jälkeen Pariisin raveissa tuli useita turhauttavia (ja kyseenalaisia) hylkäyksiä maaliintulojen jälkeen. Nämä marginaalipäätökset toivat meille useiden tuhansien tappiot. Mutta sitten yhtenä kauniina talvisunnuntaina hyödyimme yhteensä kolmesta (!) vastaavasta hylkäyksestä ja nousimme plussalle ”hylkäystilastossamme”. Yhdessä lähdössä pääsimme kiinni suureen troikka-kertoimeen jopa siten, että yhdistelmämme edeltä hylättiin kaksi hevosta!
Ihmismieli muistaa paremmin epäonnen kuin onnen. Peliharrastajan tai –ammattilaisen onnellisuuden kannalta pitäisi olla juuri päinvastoin.
Arki ja juhla vuorottelivat myös Sotshissa – sekä pelissä että urheilussa. ESBC:n asiakkaat voittivat avausotteluissa. Sitten tuo kurja Suomi–Norja-ilta oli minulle yksi urani kalleimpia. Kisojen loppu sujui sitten taas normaalisti. Yksi voitollinen turnaus lisää ESBC:n asiakkaille.
Urheilupuolella saatoin valita: olisinko tyytyväinen pronssiin neljä sentteriä menettäneen, turnaukseen kuudenneksi vahvimpana lähteneen Suomen kannattajana? Muistaisinko turnauksesta hienon taistelun Venäjän joukkuetta, propagandakoneen osaa vastaan? Vai valitsisiko murjottaa Ruotsi-tappion jälkeen ja etsiä syyllisiä?
Minä valitsin arjen sijasta juhlan ja iloitsin Suomen ja Teemun puolesta!
Tätä blogia voisi jatkaa loputtomiin. ESBC:n asiakkaat kärsivät varmasti 59883,86 ja 20813,40 kertoimisten, kuukauden välein tulleiden monivetovoittojen välissä jo uskon puutteesta, kun myöhäiset maalit veivät isoja voittoja.
Mutta tosiaan: sattumalle emme voi mitään. Kun pelaamme ylikerrointa, voitamme aina odotusarvoa. Kun pelaamme alikerrointa, häviämme aina, vaikka tappio realisoituukin hypähdyksittäin.
Jos olemme lyöneet hyvän vedon, suhtautukaamme siihen tuloksesta riippumatta Zen-tyyneydellä. Vain me itse annamme merkityksen tapahtuneelle. Uusia vetoja ja urheiluelämyksiä tulee.
Arki ja juhla vuorottelevat. Itse voimme tehdä arjesta juhlan.
Uutiset ja blogitekstit RSS-syötteenä